ylioppilasjuhla

Arvoisa juhlayleisö, lukion henkilökunta, opettajat, rehtorit ja oppilaat sekä Suomen parhaat tuoreet ylioppilaat, Tänään on sitten se päivä, joka on siintänyt meidän edessä koko lukioseikkailumme ajan, mutta joka on silti tuntunut niin kaukaiselta. Tänään on se kesäkuinen päivä, jota kohti me ollaan tarvottu jaksosta toiseen kokien seikkailumme aikana vaikka mitä. Tänään on se kesäkuinen juhlapäivä,

Arvoisa juhlaväki, läheiset, riemuylioppilaat, opettajat ja rehtorit, sekä ylioppilaat Kirjoitukset. Poikkeustila. Tyhjiö. Tie tähän pisteeseen, tähän saliin ja juuri näihin juhliin, oli kaikkea muuta kuin valssia. Olimme valmistautuneet tätä hetkeä varten jo lukion ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta rehtorin sijaan ylioppilastodistuksen ojensi minulle postinkantaja. Raastavien kuukausien ajan ehdimme jo pelätä, että odotettua juhlapäivää ei koskaan tulisikaan.

Sinun tiesi on kyllästetty tiedolla ja taidolla, tahattomalla pahalla – kuljet sitä kevyin, varovin askelin Olet kai vastuussa siitä mitä teet, mitä sanot, mitä tunnet Olet onneksi avarakatseinen ja aulis, ystävällinen myös itsellesi, tietoinen virheistäsi Kuuntelet syyllistä, lohdutat surevaa Korjaat jälkesi, rakennat uutta Anna anteeksi eletylle elämälle, mustavalkoisille vuosille (Olet muutakin kuin numeroita, olet lihaa

Hyvät sukulaiset, ystävät, opettajat, riemuylioppilaat ja tietenkin te upeat tuoreet ylioppilaat! Yhdeksän vuotta sitten istuin ensimmäistä kertaa tässä salissa katsomassa ylioppilaiden lakitusta. Vanhin siskoni valmistui silloin. Katsoin vasta lakitettuja ylioppilaita lähes palvoen. He olivat saavuttaneet jotain suurta. Ylioppilaaksi pääseminen ei merkinnyt vain valkolakkia ja juhlamekkoa. Se merkitsi kauneutta, viisautta ja erityisesti aikuisuutta, taitoa huolehtia maailmasta