Oppilaskunnan puheenjohtajan Aino Pollarin tervehdyssanat Oriveden lukion ylioppilasjuhlassa 3.6.2023
Hyvä opetusjohtaja, rehtorit sekä muu opettajakunta, koulumme opiskelijat, abiturientit, riemuylioppilaat ja juhlavieraat. Minulla on suuri ilo ja kunnia toivottaa teidät lämpimästi tervetulleiksi Oriveden lukion ylioppilasjuhlaan!
Tänä keväänä koulussamme on koettu miltei yhtä vilkasta meno- ja tuloliikennettä kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kun yksi ryhmä palaa Pariisin reissulta, on toinen ryhmä jo valmistautumassa matkustamaan Roomaan. Nekin, jotka eivät ole itse matkustaneet ulkomaille, ovat saaneet maistiaisia muista kulttuureista vaihto-oppilaidemme kautta. He ovat tuoneet vaihtelua muuten niin harmaaseen kouluarkeen.
Mitä ulkomaan matkalle tarvitaan mukaan? Tietysti passi ja hammasharja, mutta lisäksi se kaikista tärkein: kielitaito. Ilman edes pientä tietämystä matkustuskohteen kielestä saattaa tuntea olonsa hyvin orvoksi. Siksi voin suositella kaikille iästä ja koulutustaustasta riippumatta kielten opiskelua.
Se ei tarkoita vain kieliopin pänttäämistä, vaan myös kulttuurin ja tapojen omaksumista. Juro suomalainen voi kokea kulttuurishokin Etelä-Euroopan visiitillä, kun miltei ventovieras tulee tervehtimään häntä poskisuudelmin. Sannan ranskantunnit istunut sen sijaan muiskauttaa takaisin kuin vanha tekijä.
Opimme arvostamaan suomen kieltä aivan uudella tavalla. Kiittäkäämme onnea siitä, ettemme laske niin kuin ranskalaiset. Ranskan kielen sana luvulle yhdeksänkymmentä on suoraan suomeksi käännettynä “neljä-kaksikymmentä-kymmenen”. Siinä menisi jo Jukankin matikkakieli solmuun.
Vieraan kielen osaaminen, siis englannin lisäksi, on nykypäivänä suuri etu työmarkkinoilla. Jos haluaa kasvattaa ansioluetteloa, kannattaa opiskella uusi kieli. Toisen, kolmannen ja jopa neljännen kielen osaaminen englannin ohella erottaa juuri sinut muista työnhakijoista.
Mikä on paras paikka opiskella kieliä? Tietenkin koulu. Meidän lukiomme tarjoaa englannin ja ruotsin lisäksi mahdollisuuden valita ranskan, saksan ja venäjän opintoja. Kaikki koulumme kieltenopettajat ovat ihania persoonia, kannustavia ja rohkaisevia. Kielten ryhmä on oma pieni ekosysteeminsä, jossa opiskelu tuntuu vähemmän opiskelulta ja enemmän yhteisölliseltä sukellukselta kieleen ja kulttuuriin.
Koko Suomessa tämän kevään abiturienteista vain viisi prosenttia kirjoitti lyhyen kielen ylioppilaskirjoituksissa. Ruotsin kielen keskipitkän oppimäärän kirjoitti joka kymmenes. Meidän ikäluokkaamme odottaa kansainvälinen maailma niin Suomessa, EU:ssa kuin Euroopan ulkopuolella. Emme tule pärjäämään pelkällä englannilla.
Onneksi meidän lukiomme abiturientit ovat keskimääräistä valmistautuneempia tulevaisuuteen. Lukiomme tämän kevään ylioppilaista 15 prosenttia on kirjoittanut ruotsin ja peräti joka viides on kirjoittanut lyhyen kielen. Ja kuulemani mukaan varsin hyvin arvosanoin. Ei ihme – kiitos Sanna, Miia ja Merja.
Jokaisen lukujärjestykseen ei valinnainen kieli mahdu, mutta se ei tarkoita että peli olisi menetetty. Kieltä oppii miltei vahingossa katsomalla vieraskielisiä televisiosarjoja ja elokuvia – ja onhan Duolingokin ihan käypä peli. Ruotsin opettajamme Merja Mestari antoi eräällä oppitunnilla vinkin: “Hankkikaa ruotsinkielinen puoliso, silloin opitte varmasti kieltä.” Kolmenkymmenen vuoden päästä luokkakokouksessa nähdään, moniko otti Merjan vinkistä vaarin.
Tänään juhlimme kielten ja muiden alojen taitureita. Toivotan opiskelijakunnan puolesta kaikille viihtyisää juhlaa ja aurinkoista ja rentouttavaa lomaa.