Penkkarit ovat lähes yhtä vanha perinne kuin ovat yo-kirjoituksetkin. Nykyisen ylioppilastutkinnonhan katsotaan alkaneen 26.8.1852, kun keisari Nikolai I vahvisti yliopiston statuutit kirjallisten kokeiden ottamisesta yliopistojen suullisten pääsykuulusteluiden rinnalle ja kokeet sidottiin lukion oppimäärään.
Penkkareita vietettiin aluksi vain Helsingissä, koska vain siellä pystyi 170 vuotta sitten kirjoittamaan ylioppilaaksi.
✬✬✬✬✬
Mutta penkkarithan ovat alun perin penkinpainajaiset – mistä tämä sana oikein tulee?
Penkinpainajaisten uskotaan olevan vapaa käännös ruotsin kielen sanalle bänkskuddagille. Bänk tarkoittaa penkkiä, skudda ravistamista tai puhdistamista ja gille juhlaa.
Sanna Oksanen kirjoittaa Kotimaisten kielten keskuksen sivulla seuraavasti:
”Aikaisemmin penkinpainajaisilla tarkoitettiin viimeisen koulupäivän illan viettoa, siis jonkinlaisia illanistujaisia. Penkinpainajaiset on ilmeisesti ollut vain hieman leikillisempi tai puhekielisempi synonyymi illanistujaisille (vrt. paina puuta!). Kun penkinpainajaisten perinteiset muodot ovat aikaa myöten muuttuneet, on myös juhlan nimen tarkoite muuttunut, ja siksi penkinpainajaiset-sanasta on tullut nykyisessä yhteydessä lähes käsittämätön. Nykyään puhutaankin lähinnä penkkareista, joka on penkinpainajaisten slangimuoto.
Suomenruotsissa juhlan virallinen nimi on bänkskuddardagen, mutta puhekielessä on vakiintunut suomalaispohjainen penkisdagen tai penkkareita vastaava penkis.”
✬✬✬✬✬
Penkkarit ovat myös iloinen karnevalistinen tuulahdus keskiajan karnevaalijuhlasta, jota vietettiin ennen laskeutumista pitkään paastoon. Penkkarit muistuttavatkin väärän kuninkaan päivästä, jolloin oltiin karnevalistisesti ihan toisessa persoonassa ja hahmossa: köyhä saattoi olla päivän ajan kuningas tai ruhtinas tai paavi.
Juhlahumu oli äänekästä ja riehakasta – osin jopa rietasta. Reformaation jälkeen katolinen karnevaaliperinne Suomessa hiipui, mutta siitä tuli 1800-luvun lopussa tärkeä osa lukioperinnettämme.
Helena Saarikoski on tehnyt Helsingin yliopistossa folkloristisen väitöskirjatutkimuksen suomalaisesta penkkariperinteestä. Väitöskirjan otsikko on ”Kouluajan kivoin päivä”. Tutkimus kertoo penkkareista rituaalina, vuodesta toiseen samanlaisena toistuvana ja odotettuna, jonka avulla nuori aikuistuu.
✬✬✬✬✬
Aluksi ylioppilaat tekivät penkkariajelunsa reellä. Alkuun penkkariperinteeseen kuului saunomista ja päivä päättyi hienoon ravintolailtaan. Monelle abiturientille penkkareiden päätteeksi ollut ravintolailta oli ensimmäinen kosketus ravintolamaailmaan ja alkoholiin.
Karamellien heittely yleistyi vasta sotavuosien jälkeen, ja siinä oli selkeä viesti vaurastumisesta. Sotavuosien jälkeen karkit olivat monelle suomalaiselle vielä suurta ylellisyyttä. Saarikosken mukaan karkkien heittelyllä on myös sama merkitys kuin riisien heittelyllä hääparin niskaan: toivottaa onnea.
Abiristeilylle tai laskettelureissulle on perinteensä: ennen vanhaan penkkarit saattoivat ravintolaillan sijaan päättyä retkeen toiselle paikkakunnalle.
Penkkareihin liittyy myös protestia – eihän se muuten voisi mielestäni olla edes nuorten oma juhla. Kuorma-autojen koristeeksi tehdyissä julisteissa on otettu kantaa ajankohtaisiin ongelmiin, kuten nuorisotyöttömyyteen, tai kommentoitu kuumaa poliittista kysymystä.
Mielenkiintoista nähdä, millaisia julisteita keväällä 2023 on Oriveden abiturienttien kuorma-autojen kyljissä.
Janne Mäkinen
vt. apulaisrehtori