Ylioppilaan puhe Oriveden lukio 30.5.2026
Arvoisa juhlaväki, riemuylioppilaat, rehtorit, opettajat ja muu henkilökunta, läheiset sekä uudet ylioppilaat.
Kun kolme vuotta sitten saavuimme lukioon, seisoimme kaikki uuden edessä. Hetkessä meistä koululaisista oli tullut opiskelijoita, ja arki alkoi rakentua uudella tavalla: saimme enemmän vapautta, mutta myös vastuuta. Tulevaisuus avautui meille aavan meren lailla – avoimena ja sumuisena, mutta samalla täynnä mahdollisuuksia. Lähdimmekin reippaina matkaan kohti tuntematonta, määränpäänämme valkolakki, joka vielä tuolloin tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta.
Nopeasti matkamme alettua saimme huomata, että luvassa ei ollut vain myötätuulta ja tasaista etenemistä, vaan myös myrskyisiä hetkiä ja yllättäviä suunnanmuutoksia. Päättöviikot tuntuivat lähestyvän aina vain nopeammin, ja pitkät illat tehtävien ja lukemisen parissa tulivat monille liiankin tutuiksi. Epävarmuus omista valinnoista koetteli meistä jokaista omalla tavallaan, ja välillä tuntui siltä, että suunta oli kadonnut kokonaan. Toisille meistä päänvaivaa tuottivat matematiikan laskut, kun taas toiset seilasivat läpi ruotsin kieliopin – välillä hyvinkin syvissä vesissä.
Vaikka välillä aallot löivät korkeina ja suunta katosi sumuun, matkaamme mahtui myös paljon aurinkoisia päiviä. Monelle meistä erityisesti wanhojentanssit, penkkarit sekä abien keväinen Tallinnan-reissu ovat olleet hetkiä, jotka ovat jääneet kirkkaana mieleen ja yhdistäneet meitä. Myös aivan arkisen hetket, kuten välituntikeskustelut nuortentilan sohvilla, käytävillä kaikunut nauru, yhdessä väserretyt matematiikan tutkimukset ja lukuisat paistopistekäynnit, ovat jääneet osaksi niitä pieniä, mutta sitäkin merkityksellisempiä muistoja.
Tämän matkan aikana me olemme kasvaneet yhdessä paljon. Emme ehkä vielä aikuisiksi, mutta kohti aikuisuutta, jokainen omaan tahtiinsa. Yleissivistävän koulutuksen lisäksi lukio on antanut meille paljon muutakin kuin tietoa. Se on opettanut meitä ajattelemaan kriittisemmin, kantamaan vastuuta ja opettanut, tai ainakin muistuttanut, hyvän ajanhallinnan tärkeydestä. Olemme matkaltamme saaneet mukaan uusia ystäviä sekä päässeet luomaan muistoja myös vanhojen ystäviemme kanssa.
Nyt olemme kuitenkin saapuneet aavan meren toiselle puolen. Meidän jokaisen matka tähän satamaan on ollut erilainen. Toisten matka on ollut mutkikkaampi, ja välillä virta on vienyt mukanaan. Kokeita ja kursseja on uusittu, ja omaa reittiä satamaan on jouduttu etsimään uudelleen. Toisten matka taas on ollut suoraviivaisempi ja myötätuulta on riittänyt enemmän.
Vaikka matkamme ovat olleet erilaiset, olemme kaikki päätyneet samaan satamaan. Olemme suorittaneet vaadittavat 150 opintopistettä, tehneet lukuisia kokeita ja viettäneet enemmän tai vähemmän onnistuneita eväsretkiä isossa salissa. Tänään saammekin painaa valkolakin päähämme ja juhlistaa yhteisen etappimme saavuttamista. Emme olisi kuitenkaan saapuneet tähän satamaan yksin.
Kiitos opettajat, kun olette olleet meille kuin majakat meren rannalla – valoja, jotka eivät ohjanneet laivaa meidän puolestamme, mutta näyttivät meille suuntaa silloin, kun sumu peitti horisontin. Te ette opettaneet meille vain oppiaineitanne, kielioppisääntöjä ja kaavoja, vaan myös paljon muuta. Olette opettaneet meitä kysymään, erehtymään, onnistumaan ja myös yrittämään uudelleen. Olette näyttäneet esimerkillänne, että oppiminen ei tarkoita vain oikeiden vastausten löytämistä, vaan myös rohkeutta, kasvua ja kykyä jatkaa eteenpäin, vaikka kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan.
Kiitos, kun olette kohdanneet meidät kaikki yksilöinä, omana itsenämme ja uskoneet meistä jokaiseen. Olette yhteisen matkamme varrella kehottaneet hengähtämään, kun taakka on käynyt liian painavaksi, mutta myös kannustaneet jatkamaan, kun olemme halunneet jäädä paikallemme kellumaan. Teidän kärsivällisyytenne ja tukenne ovat auttaneet meitä kasvamaan ja löytämään oman suuntamme.
Kiitos rehtorit ja koko muu lukion henkilökunta. Te olette kulkeneet rinnallamme tämän matkan ajan ja tehneet siitä mahdollisen.
Kiitos perheillemme, jotka ovat olleet meidän kotisatamamme koko matkan ajan – kysyneet miten koe meni, kuunnelleet turhautumista ja jakaneet kanssamme myös onnistumiset.
Ylioppilaat. Kiitos, kun olen saanut jakaa tämän merkittävän ja mieleenpainuvan elämänvaiheen juuri teidän kanssanne. Näiden kuluneiden vuosien aikana
me saimme oppia paljon itsestämme, mutta myös toisistamme.
Nyt on meidän aikamme suunnata katseemme kohti tulevaisuutta. Vaikka maailmalla myrskyää, luottakaa tulevaan ja myös itseenne. Elämme ajassa, jossa epävarmuus ja jatkuva muutos ovat aina läsnä. Juuri tällaisessa maailmassa koulutuksen merkitys korostuu entisestään. Saamamme koulutus on antanut meille paljon enemmän kuin vain tutkinnon. Se on antanut meille taidon ymmärtää paremmin maailmaa ja myös vaikuttaa siihen. Maailma tarvitsee meitä,
ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa jo olemassa olevia normeja ja etsiä ratkaisuja paremman ja tasa-arvoisemman huomisen rakentamiseksi.
Meistä jokaiselle on varmasti tullut tutuksi vuosien saatossa kysymys siitä, mitä aiomme tehdä seuraavaksi. Toisille meistä vastaus tähän kysymykseen on aivan selkeä, mutta toisilla meistä ei ole vielä ajatusta siitä, mitä tulevaisuudeltamme toivomme. Mutta kaiken ei tarvitse olla vielä selvää. Vaikka valmistumme tänään, meidän ei tarvitse olla vielä valmiita, emmekä ole myöhässä, vaikka seuraavat askeleet eivät olisi vielä täysin selvillä. Valmiita vastauksia tärkeämpää on se, että uskaltaa lähteä liikkeelle, kokeilla, yrittää ja myös epäonnistua.
Hyvät ylioppilaat – tämä päivä ei ole vain päätös yhdelle vaiheelle, vaan alku jollekin uudelle. Lähtekää rohkeasti ja uteliaina kohti tulevaa, tavoitelkaa unelmianne ja ennen kaikkea, nauttikaa matkasta.
Iloista juhlapäivää kaikille!