Meille aina toitotetaan sitä tosiasiaa, että elämme täällä vain kerran.
Meitä painostetaan tekemään sitä, tätä ja tuota. Samalla pitäisi keskittyä koulunkäyntiin. Lukio-opiskelijana tällaiset ulkoiset paineet tuntuvat olevan ristiriidassa keskenään. Vaatii aitoa mielenkiintoa lähteä mukaan erilaisiin projekteihin, jotka syövät aikaa luokkahuoneessa opiskelulta. Tästä meillä heräsikin keskustelua reissussa.
Asioita, joita erilaisilla reissuilla oppii, ei millään pystyisi oppimaan koulussa kököttämällä. Tien päällä törmää erilaisiin ihmisiin ympäri Suomen maan. Joillakin reissuilla on ollut mahdollista tavata myös uusia ihmisiä eri maista. Muiden koulujen oppilailta ja opiskelijoilta sekä opettajilta on mahdollisuus ammentaa inspiraatiota niin Unesco-koulun arvoihin liittyviin asioihin kuin elämään ylipäätään.
Toisten ihmisten tapaaminen ja toisiin tutustuminen on rikkaus. Mielestämme olisi hyvä, jos meille nuorille näytettäisiin enemmän ihmisten erilaisuuksia. Omassa koulussa tuppaa pyörimään vain omien tuttujen kavereiden kanssa. Reissujen avulla pääsee tutustumaan eri tavalla myös oman koulunsa opiskelijoihin. Voikin löytää hyviä uusia kavereita niistä, joiden kanssa ei muuten olisi aikaisemmin ollut tekemisissä.
Pienet hetket ovat kaikista tärkeimpiä auttamaan jaksamisessa jokapäiväisessä oravanpyörässä. Ehkä lukioajoista jää mieleen juuri ne hetket, kun pääsee reissuille ja tekee huomaamattaan muistoja, jotka siinä vaiheessa tuntuvat vain tavanomaisilta. kenties tällaisia hetkiä on vitsiheitot puistossa leikkimisestä, syvälliset keskustelut hiljenevässä hotellissa, tavallisuudesta poikkeavat keskustelut opettajan kanssa tai naurunpyrskähdykset ravinolassa, kun muut tuntuvat olevan kovin asiallisia.
Hyvät hetket auttavat jaksamaan. Ne näyttävät, että elämä on jaksamisen ja elämisen arvoista.
Unesco -reissulla opimme… PALJON! Asioista, joista emme tienneet ja asioista, joista luulimme tietävämme.
Oli mielenkiintoista olla keskellä opettajien keskustelua ja kiireistä arkea, tutkailla ympäristöä vähän uudesta näkökulmasta, huomata miten paljon opettajat oppilaista todella välittävät.
Ei sitä aina tiedostakaan, kuinka paljon töitä ja suunnittelua opettajien arkeen kuuluu. Reissun jälkeen on aivan eri tavalla katsonut opettajia, jotka puurtavat töitä meidän eteemme. Tuntuu melkein häpeälliseltä, kuina vähän kiitosta annamme heille tästä.
Kaikin puolin siis opettava reissu – aivan mahtavaa, että pääsimme kokemaan kaiken sen!
Oriveden lukion opiskelijat Elina Inkeroinen (1. vsk) ja Aili Savolainen (2. vsk),
jotka olivat osa Oriveden yhteiskoulun ja lukion edustajistoa Unesco-koulujen seminaarissa Helsingissä syyskuun 2023 alussa.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Oriveden Sanomissa 27.9.2023.