Keskiviikko 28.8.
Lähdimme reippain mielin puoli yhdeksän aikaan Oriveden juna-asemalta puksuttamaan kohti Tamperetta, jossa hyppäsimme bussiin. Sen kyydissä taitoimme matkaa kohti Vaasaa yhdessä pääkaupunkiseutulaisten, puolalaisten, tanskalaisten, saksalaisten ja puolalaisten uusien ystäviemme kanssa. Kolmen tunnin aikana bussi ehti täyttyä iloisesta puheensorinasta ja naurun remakasta, jota kantautui ympäri kulkuneuvoa. Pysähdyimme Parkanossa huoltoasemalle, josta löytyi mieltä ylentävä leikkipaikka, jossa oli mahdollisuus harjoitella autolla ajamista ja värittää etanan kuva.
Saavuimme Vaasaan suoraan valmiiksi katettuun lounaalle ja pääsimme maistelemaan vaasalaisen kouluruoan antimia. Meidän koulussamme ei ole käytössä tarjottimia, joiden päälle koota ruoka-annokset, mutta Vaasan lyseossa tarjottimia oli tarjolla, joten se herätti meissä hämmennystä. Kun olimme selvinneet yllätyksestä ja saaneet vatsamme täyteen ruokaa, päivämme jatkui seminaarin merkeissä. Pääsimme muun muassa kuulemaan asiantuntijan tietoiskua Pohjanlahdella tapahtuvasta maankohoamisesta, joka johtuu 12 000 vuotta sitten päättyneestä jääkaudesta, jonka aikana jäätikkö painoi maankuoren lommolleen. Oli yllättävää, kuinka paljon niinkin kaukainen asia kuin jääkausi yhä tänä päivänä vielä vaikuttaa: vuoden aikana paljastuneen maa-alueen pinta-alan suuruus on 150 jalkapallokenttää! Tämän lisäksi kuulimme esimerkiksi Vaasan lyseon lukion opiskelijoiden tarinoita heidän koulunsa Unesco-toiminnasta ja Jenni Decandia kertoi Suomen sisäisestä koulujen Unesco-verkostosta.
Seminaarin jälkeen suunnistimme Vaasan kauniita katuja pitkin Pohjanmaan museoon, jossa meitä odotti opastettu kierros. Museossa tutustuimme muun muassa Vaasa 400-näyttelyyn, joka kertoi Vaasan historiasta, jota on kestänyt jo 400 vuotta. Sen lisäksi tutustuimme luonnontieteelliseen Terranova-näyttelyyn, joka kertoo Vaasan hienosta luonnosta – esimerkiksi maankohoamisesta ja vaasalaisesta eläinlajistosta. Näyttelyiden lisäksi katsoimme pätkän ympäristöstä kertovaa elokuvaa. Opastusten jälkeen saimme mahdollisuuden tukea Vaasan taloutta ostamalla matkamuistoja! Museokaupassa myytiin esimerkiksi upeita kala-pelikortteja sekä suloinen liito-oravapehmolelu. Molemmat olivat sen verran vastustamattomia, eikä niitä voinut kaupan hyllylle jättää. Kalakorteille tulikin myöhemmin käyttöä, kun kuuntelimme tarot-luennan merkeissä, mitä kaloilla oli itse kullekin kerrottavaa.
Museoilun jälkeen askelehdimme takaisin lyseolle. Matkan aikana juttelimme etenkin kahden puolalaisen tytön kanssa, joiden seurassa tulikin reissun aikana vietettyä useampikin hetki yhdessä. Koululla pääsimme herkuttelemaan pizzabuffetista: kasvispizzoista ja radioaktiivisen näköisestä vihreästä mehusta. Lisäksi meille tarjoiltiin lyseon uskonnon opettajan puusta poimittuja tuoreita omenoita! Oriveden tiimi sai raahattua kantamuksensa majapaikkaan. Herkuttelujen ja uurastuksen jälkeen saimme mahdollisuuden ladata loppuillan ajan akkuja tulevien päivien varalle. Kun Oriveden opiskelijatiimi oli saanut tutustuttua hostellin antimiin, otimme suunnaksi kaupungin keskustan, jossa tapasimme vaasalaisen Unesco-tuttavan, ja kävimme ostamassa Muumilimua sekä aurinkopaneeleilla tuotettua Hesburger-ruokaa. Käpöttelimme rantaan iltapalalle, ja törmäsimme saksalaiseen opettajaan, joka kertoi meille reissailuistaan.
Kun aurinko oli kadonnut horisonttiin ja ilta oli alkanut hämärtää, suuntasimme väsyneinä, mutta kovin onnellisina, kohti yöpaikkaamme. Iltaamme mahtui vielä hetki yhdessäoloa, jonka aikana pohdimme elämää ja olemista esimerkiksi psykologian ja fysiikan näkökulmista sekä järjestimme keskenämme vaaliäänestyksen. Pitkä ja mukava, päivä päättyi, kun nukahdimme kaikki omissa ajoissamme pehmeisiin sänkyihin, valkoisiin lakanoihin käpertyneinä hymy huulillamme. Päivä oli antoisa ja sen aikana saimme mahdollisuuden kuulla mielenkiintoisia faktoja Vaasasta ja muista retkeen osallistujista.
- Aili
Torstai 29.8.
Heräsimme aamulla ja sitten menimme aamupalalle, joka oli ihan hyvää. Sen jälkeen suuntasimme koululle, jossa meillä oli erilaisia työpajoja, toisilla oli elokuva katsottavana, mutta minulla ja Aililla oli luvassa veden tutkimista, joka oli mielestäni erittäin kiinnostavaa.
Sitten minä ja Aili palasimme muiden luo, jonka jälkeen katsoimme dokumenttielokuvan Itämerestä. Tämän jälkeen oli ruokailu, jossa söimme jonkinlaisia kalapuikkoja, jotka olivat suhteellisen maukkaita. Tämän jälkeen suuntasimme kohti rantaa, jossa meillä oli luvassa roskien keräystä. Viivyimme siellä ehkä tunnin, jonka jälkeen suuntasimme koululle odottamaan bussiamme, joka vei meidät merenkurkun saariston maailmanperintökohteeseen. Alue on perintökohde, koska siellä pystyy näkemään maan ylösnousun viimeisimmän jääkauden jäljiltä.
Viivyimme saaristossa muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen siirryimme paikalliselle Alskatin leirikeskukselle, jossa vietimme iltaa muiden maiden oppilaiden ja opettajien kanssa. Siellä söimme makkaraa, jotkut uivat ja saunoivat, ja jotkut pelasivat erilaisia pelejä kuluttaakseen aikaa. Viivyimme leirikeskuksella muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti Vaasaa, jossa bussi vei meidät takaisin meidän hostellille. Tämän jälkeen menimme huoneisiimme ja menimme lopulta nukkumaan.
- Reima
Perjantai 30.8.
Perjantaimme lähti käyntiin aikaisella aamupalalla. Sen jälkeen suuntasimme satamaan ja sieltä laivalla Ruotsiin. Meillä oli laivalla työpaja, jossa yritimme keksiä erilaisia tapoja edistää merilukutaitoa kouluissa. Pääsimme tekemään omat esitelmät aiheesta, jonka ideointi ja esittäminen oli mielenkiintoista ja hauskaa.
Kun pääsimme Ruotsiin, kävimme pikaisesti syömässä, ennen kuin matkasimme Skullebergetiin. Se on maailman korkein rannikko, 286 metrin korkeudessa vedenpinnasta. Kiipesimme vuoren huipulle, ja ihailimme kauniita maisemia. Oli vaikea uskoa, että olimme niin lähellä Suomea, joka on suurimmalta osalta tasainen maa.
Illalla söimme hotellilla ja nautimme omasta ajasta. Perjantai – ja Skullebergetin kiipeäminen – oli varmasti oma suosikkini koko reissusta. Oli mahtavaa nähdä maankohoaminen omin silmin.
- Alex
Lauantai 31.8.
Unesco-reissun viimeinen päivä lähti käyntiin Scandic-hotellin aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme bussiin ja sillä kohti satamaa. Muutaman tunnin päästä lautalla meitä odotti Baltic Sea- buffet, josta löytyi reilusti erilaisia ruokia kokeiltavaksi, sekä yhteistuumin hyväksi todettu jälkiruokabuffet. Ruokailun jälkeen luvassa oli vapaata aikaa kiertää kaupassa sekä esittelykierros laivan koneistoihin. Loppupäivä kului junassa istuen.
Viihdyin hyvin Unesco-reissulla. Oli hienoa päästä tutustumaan eri maista kotoisin oleviin ihmisiin sekä merenkurkun luontoon. Jos on harkinnut asiaa ja tilaisuus reissuun sattuu kohdalle, suosittelisin ehdottomasti siihen tarttumista!
- Pihla