Suomalainen koulu on ollut mediassa paljon esillä ikävien uutisten kautta: ahdistaa, väsyttää, mielenterveysongelmia, pelko tulevaisuudesta, kiire, jatkuva pänttääminen, liikunnan puute, älylaitteet koukuttavat, unirytmi sekaisin, kiusaaminen….
Missä ovat ne positiiviset uutiset, kun aihetta niihinkin on?
En vähättele kenenkään ongelmia. Tiedän, että lukio-opiskelu aiheuttaa myös stressiä ja on uuvuttavaa. Aina ei jaksa. Mutta lukion arjessa on myös paljon hyvää kuten yhteisöllisyyttä, tukea opintoihin, ikätovereiden seuraa, opiskeluhuollon palvelut, mahdollisuus kansainväliseen toimintaan. On monenlaisia tapoja kehittää itseään suomalaisena lukio-opiskelijana.
Tänään viimeksi ilahduin valtavasti mennessä työhuoneestani lukion puolelle ja mitä ensimmäisenä kuulin: naurua. Miten siitä tuli hyvä mieli. Pieni ja yksinkertainen asia, mutta sillä on valtava voima. Ilo tarttuu siinä kuin tarttuu huono mielikin. Mököttämällä emme parempaa huomista rakenna. Hyvällä mielellä saamme mielestäni myös paremman huomisen.
Tässä ajassa lukionuoret tarvitsevat mielestäni myös esimerkkejä selviytymisestä. Mistäs niitäkään sen paremmin löytää kuin historiasta. Ihmiskunta on selvinnyt monenlaisista haasteista. Taaskaan en halua vähätellä nuorten huolta huomisesta, mutta haluan muistuttaa, että ihminen on ollut kautta historian nerokas pärjäämään ja pääsemään vaikeissakin tilanteissa eteenpäin.
Taannoisessa kotiväen illassa muistelinkin lukiolaistemme kotiväelle, millaisia uhkia ja pelkoja omassa lukioajassani oli. Supervaltain ydinasekonfliktin pelko oli kova. Siitä pelosta kumpusivat aikanaan myös rauhanmarssit. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus herätti valtavasti kysymyksiä, joihin ei saatu vastauksia.
Afganistanin sota alkoi silloin, kun olin lukion ekalla. Kenraali ja Puolan kommunistihallituksen ensimmäinen sihteeri Wojciech Jaruzelski julisti Puolaan sotatilan 13.12.1981. Muistan miettineeni todella vakavasti, mitä ihmettä Itämeren takana oikein tapahtuu. Ja voisivatko tapahtumat eskaloitua?
Lukioaika on yksi tärkeimmistä ihmisen elämän kasvunvaiheista. Vuosissa mitattuna aika ei ole pitkä, mutta kokemuksissa mitattuna se on hyvinkin merkittävää aikaa, mistä jää elinikäisiä muistoja.
Toivon kovasti, ettei lukioajasta tule pelkkää raskasta kivirekeä vaan kovasta opiskelutyöstä huolimatta lukiolaisella on myös nuoruuteen kuuluvaa elämää kuten kavereita ja aikaa kavereiden sekä perheen kanssa sekä harrastuksia.
Väitän, että lukio ei ole vain raskas harmauden taakka, vaan se pitää sisällään myös hauskoja ja iloisia hetkiä.