Arvoisat ylioppilaat, arvoisat riemuylioppilaat, kollegat, hyvä juhlaväki
Hyvät riemuylioppilaat, toivon mukaan vuodet Oriveden lukiossa ovat jättäneet elinikäisiä muistoja – hyviä sellaisia ja kenties elinikäisiä ystävyyksiä.
Kiitos, että olette tulleet mukaan juhlaamme. Minua ilahduttaa kielemme sana riemuylioppilas – kun aikanaan lähden eläkkeelle, haluan vaihtaa vapaalle riemukansalaisena.
Hyvät ylioppilaat – riemusta ensin päinvastaiseen: olemme joutuneet seuraamaan lähialueidemme traagisia nuoriin kohdistuvia uutisia viikon aikana.
Lähes koko lukioaikaanne on varjostanut sota omassa maanosassamme. Sotien Euroopassa piti olla vain jotain mennyttä, jota käsitellään historian tunneilla. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alkoi juuri kun oltiin toipumassa pandemiasta ja etäkoulusta. Lukio-opintojen maksuttomuus on hukkunut mainitsemieni globaalien asioiden varjoon. Täytyy kuitenkin muistaa, että olette ensimmäinen ikäsarja, joka on suorittanut lukio-opintonsa oppivelvollisina. Olette siis historiallinen ikäsarja.
Teidän lukiovuosinanne on tapahtunut yksi pieni mutta merkityksellinen asia. Niin kauan kuin muistan on yhteiskuntaopin tunneilla turvallisuuspolitiikan kohdassa keskusteltu opiskelijoiden kanssa, pitäisikö Suomen kuulua Natoon. Siitä ei tarvitse enää tunnilla keskustella: ne tuntikeskustelut ovat nyt historiaa.
Vielä yksi haaste lukiovuosistanne – houkutin, joka helposti johtaa hyvältä oppimisen tieltä turmiollisen oppimattomuuden sivuraiteelle: tekoäly. Jaksanko vääntää vielä yhden maantieteen esseen vai annanko tekoälyn hoitaa homman? Ei se ope ehkä kuitenkaan huomaa, joten ennemmin pelaan fortnitea ja annan tekoälyn hoitaa opiskeluhommat.
Tekoäly on kuin sosiaalinen media tai alkoholi – sen käyttäminen edellyttää käyttäjältään suurta vastuuta – väärinkäyttö ei hyvää tulosta tuo.
Opiskelijakunnan puheenjohtaja viittasi jo tervehdyssanoissaan lukiolaisen jaksamiseen – asia, joka on ollut ansaitusti esillä. Opiskelijan lisäksi myös opettajan jaksaminen.
Tuore ylioppilas Eero Uusitalo sanoi viimeisimmässä Oriveden Sanomissa: ”Läksyjä ei saada turhaan.”
Tuohon ei ole lisättävää. Sähköiset materiaalit, koulun läppäri ja Kahoot -visa eivät ole poistaneet sitä tosiasiaa, että lukiolaisen opiskelu on kovaa työtä, joka on tehtävä ihan itse. Opettaja ei voi puolestasi oppia. Tässä kohtaa on hyvä kiittää tuoreitten ylioppilaitten kotiväkeä hyvästä ja kannustavasta tuesta nuoren lukio-opinnoissa.
Toinen tuore ylioppilas Miko Harju kirjoittaa tulevan Oriveden Sanomien kolumnissaan:
”Vaikka ylioppilaskirjoituksiin olisi valmistautunut hyvin, ne eivät aina mene toivotulla tavalla. Joskus voi jäädä vain pisteen päähän paremmasta arvosanasta.
Ikävä kyllä niin tälläkin kertaa – en nyt nimiä käy tietenkään mainitsemaan, mutta otan yhden esimerkin: Esko – kyllä elämä kantaa, vaikka se hissan E jäi pisteen päähän.”
Miko Harju jatkaa kolumnissaan:
”Onneksi ylioppilaskirjoitukset eivät määrittele meitä ihmisenä, vaan kyse on ainoastaan yhdestä tuloksesta muiden joukossa.”
Siteeraan vielä myös Eero Uusitalon haastattelua Oriveden Sanomissa: ”Myös harrastukset ja kaverit ovat tärkeitä.”
Meillä on ollut hauskoja yhteisiä kokemuksia niin täällä kampuksella kuin opintomatkoilla, Unesco-koulujen seminaareissa ja yhteistyökouluissamme eri puolella Eurooppaa. Olen muutamien kanssa päässyt oppimaan uutta esimerkiksi Vaasan kansainvälisyyspäivillä – mm. Sofia Unesco-kampuksemme ensimmäinen Unesco-lähettiläs siellä mukana. Vuosi sitten toukokuussa olimme opintomatkalla Roomassa mm. Konsta, Inka, Roosa ja Liisa L. Marraskuussa meitä oli porukka opintomatkalla Berliinissä, jossa olimme mm. muurin murtuminen muistojuhlaa kuten Johannes, hänen kuninkaallisen korkeutensa kruununprinssi Haakon, Itkosen Eero, prinsessa Mette-Maarit ja Uusitalon Eero. Ikävää, että Otto sairastui eikä päässyt reissuun.
Kotoisa orivesiläinen hämäläismaisema on vahvasti osa globaalia sykettä, jossa mennään reilusti Auvisen talon kulmia pitemmälle. Koulumme on pyrkinyt avartamaan tietänne kansainvälisyden rikkauteen, mikä on mielestäni erinomainen kehityssuunta. Teidän ikäsarjastanne ovat monet käyttäneet koulumme kansainvälisyysohjelman mahdollisuuksia hyväkseen. Esimerkiksi kirjoitusten jälkeen useampi lähti vaihtoon. Opintomatkat ja opiskelijavaihdot eivät ole näkyneet oppistulosten heikkenemisenä, mikä mielestäni todistaa, että luokkahuone ei ole ainoa paikka oppimiseen.
Olette tarjonneet meille hauskat potkijaiset ja wanhojen tanssit edellislukuvuonna ja vielä hauskemmat penkkarit tänä lukuvuonna.
Penkkari-illan vapaamuotoisesta illanviestosta puhumattakaan. Laurankin kanssa puhuin yhtenä iltana enemmän kuin lukiossa kolmen vuoden aikanan yhteensä. Abivideosta tunnistin helposti erään hajamielisen hahmon, joka innoissaan otti kännykällään kuvia facebookia varten. Penkkareissa saimme kuulla mielenkiintoisia paljastuksia kuten ”ai – Englanti onkin saari” tai ”saahan sitä varsinaisenakin vaalipäivänä saa äänestää, jos on äänestänyt jo ennakkovaaleissa”.
Hyvät ylioppilaat – optimismi ja tulevaisuudenusko – ilo ja energia, jota olette päivittäin tuoneet tänne kampukselle on ollut meille luomuc-vitamiinia, luomuterapiaa ja luomutyhyä. Olette näyttäneet, että maailman murheet eivät lannista, vaan katse on eteenpäin.
Kiitos Ainolle opiskelijakunnan vetovastuun hienosta hoitamisesta ennen kuin annoit vetovastuun Kaislalle. Kiitos opettajille ja muulle henkilökunnalle hyvästä työstä kuluvana lukuvuotena. Erityinen kiitos Iirikselle, Jonnalle, Juhalle ja Veeralle – on ollut ilo saada tehdä yhteistyötä kanssanne.
Helsingin yliopiston professori Tuomas Heikkilä sanoi: yliopiston tärkein tuote on sivistynyt ihminen, joka käyttää tietoaan hyvään. Heikkilä sanoo, että sivistys on asenne, sivistys on toisten kanssa toimeen tulemista ja vastuun kantamista nykyisyydestä ja tulvaisuudesta.
Mielestäni myös lukion tärkein tehtävä on valmistaa sivistyneitä nuoria, joilla sivistys on positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen.
Näen edessäni 50 vuotta sitten Oriveden lukiosta ylioppilaaksi päässeitä – heille sivistys on ollut tärkeä asenne. Se vain huokuu teistä – sen näkee. Lakit ovat ehkä vähän jo kellastuneet, mikä kertoo vain kertyneestä elämänkokemuksen rikkaudesta.
Näen edessäni joukon sivistyneitä nuoria, joilla on kaikilla vielä niin puhtaat ja valkoiset lakit päässään. Teitä katsellessa minulle tulee olo, että voin vanheta turvallisin, hyvin mielin.
Onnea ja menestystä!