Suomalaisen ensimmäinen oppikirja on perinteisesti aapinen. A:sta se alkaa.
Lukiolaisen koulupolku ei ole suinkaan enää aapisen varassa – lukiolaisella on monen monta oppikirjaa. Ja suurin osa niistä ei ole enää paperisia vaan sähköisiä kirjoja.
Lukiolainen ei pääse siitä lukemastaan ja tenttaamastaan oppikirjasta noin vaan eroon. Kirjan ääreen palataan, kun valmistaudutaan yo-kirjoituksiin. Tämä on hyvä muistutus tulevan työelämän varalta: työelämässä tulee vastaan elinikäinen oppiminen. Opiskelusta et ikinä pääset täysin eroon – onneksi et!
Suomalaisen historiatieteen isä Henrik Gabriel Porthan oli sitä mieltä, että ensimmäisen kirjan tulisi herättää lapsen uteliaisuus ja mielenkiinto. Mielestäni hyvä ohje. Ei ole pahitteeksi, että saamasi tai ostamasi lukion oppikirja herättää myös nuoressa uteliaisuutta ja mielenkiintoa. Parhaimmillaan motivoi oppimiseen. Sopii hyvin lukeva lukio -hankkeessa olevan Oriveden lukion imagoon.
✬✬✬✬✬
Palataan aapiseen – ihan siihen ensimmäiseen, joka on ensimmäinen suomenkielinen kirja. Mikael Agricola julkaisi ABCkirian vuonna 1643.
»Oppe nyt wanha / ia noori /
Mikael Agricola: ABCkiria (1643)
joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen.»
Kielemme oli kovin erilaista ensimmäisen aapisen syntyessä. K-kirjain saattoi olla välillä C tai jopa G. Ja sitten taas K. Se oli kielen etsimistä, kielellä kokeilua – ehkä Agricola jopa leikitteli suomen kielellä.
Agricolan ABCkiria oli vielä kovin uskonnollinen kirja. Alkurunoa, jonka ensimmäiset säkeet tuossa yllä, seuraavat aakkoset sekä joukko luku- ja kirjoitusohjeita.
Mutta Agricolan Aapisesta löytyi yhtä lailla muun muassa kymmenen käskyä kuin Ave Maria, joukko ruoka-, ilta- ja aamurukouksia plus ohjeet, miten rukoillaan kirkonkelloja soitettaessa.
Uskonnolla on nyt perheissä, kouluissa ja yhteiskunnassa ihan toisenlainen asema ja merkitys kuin oli vielä Agricolan aikana.
✬✬✬✬✬
Lukuvuoden alkaessa elokuussa 2022 elämme Orivedellä ihan eri tilanteessa kuin täällä elettiin ensimmäisen aapisen ilmestyessä vuonna 1643.
Mutta yksi asia ainakaan ei ole muuttunut: opiskelemisen merkitys. Opiskelemisen kautta saadut tiedot ja taidot ja yleissivistys ovat korvaamatonta pääomaa, jota et voi rahalla mistään ostaa. Sen voit hankkia vain itse työtä tekemällä. Opiskelu on työtä. Ja sitä me olemme tulleet tänne koululle tekemään – sekä opiskelijat että opettajat että muu henkilökunta.
Me teemme tärkeää ja arvokasta työtä – jokainen. Oli sitten kyse abista, uudesta lukiolaisesta, siistijästä, keittolan väestä, opesta. Olemme samassa veneessä kaikki. Me yhdessä olemme Oriveden lukio. Me luomme koulumme hengen ja hyvän ilmapiirin.
✬✬✬✬✬
Opiskelemisen yksi iso ilo on juuri siinä, että oppii jotain uutta mielenkiintoista, mistä ei aiemmin tiennyt. Opiskelu on rajaton tutkimusmatka, jolla koet hienoja elämyksiä.
Kuten vaikka… miksi siinä aapisen kansikuvassa on niin usein ollut kukko? Miksei kana, kettu tai ahven?
Aapiskukko on ollut niin oleellinen osa suomalaisen koulun historiaa, että eräs pälkäneläinen huoltoasemakin on ottanut sen nimekseen. Ja onpahan eläin päätynyt myös vaakunaeläimeksi – eivät ne kaikki vaakunaeläimet olekaan suuria pelottavia petoeläimiä tyyliin karhu ja leijona. Kyllä kukkokin vaakunana kelpaa ja vielä karttakepin kera!
Mutta: miksi aapisen eläimenä on kukko? Mitä tiedät kaiken koulukäynnin pohjana olevasta aapisesta? Testaa!
Ylen testi: Miksi aapiskukko munii?
Janne Mäkinen, apulaisrehtori
.